Jenni Väänänen
-Kuulumisia Tanskasta-
Jenni ja Daytona "Tintti"
Jenni lähtee töihin Tanskaan Tina Lundin tallille. Täällä voit käydä lukemassa Jennin ja hänen hevosensa Daytonan kuulumisia lähes päivittäin!
Maaliskuu 2010
Nyt ollaankin menty taas muutama päivä aika vaudikkaasti ja illalla aina uni vie niin voiton ettei jaksa tietokonetta enää avata. Mitään sen ihmellisempää ei ole tapahtunut.
Maanantaina aloitettiin nuorten alle neljä vuotiaiden juoksuttamiseen opetus ja tiistaina olikin sitten jo satula selässä.
Maanantaina kaksi ensimmäistä meni ihan järkevästi mutta kaksi viimeistä HubaBuba ja Stampe olikin sitä mieltä että kyseessä on vaarallnen leikki josta ei ymmärtneet mitään. Huba rauhoittui nopeasti muutamien pukkiloikkahyppyjen jälkeen ja Stampe onkin sitten tapaus erikseen. Se on suuri 175cm korkea tamma jolla on musta harja ja ruskea runko. Näyttää jo vaaralliselta kun karsinassa seisoskelee, kaikista varsoista kaikkein vaarallisin ja kaikkein hölmöin.
Stampe laitettiin sitten liinan päähän tallista ulos ja pihalla otettiinkin sitten hiukan vauhtia ja minä näppärästi liinan päässä. Irti ei päästetä. Päästiin maneesiin jossa Huba oli vielä sisällä. Hevosten kesken vaihto ja Huba ulos. Stampe villiintyi täysin. Alkoi hyppiä pystyyn ja oli täysin hullu. Juoksi liinan päässä välittämättä liinasta mitään ja minusta. Flemming joka oli myös maneesisssa tuli apuun ja päästi Stampen irti. Stampe kuitenkin muisti Huban joka juuri oli poistunut ovesta. Seisoimme oven edessä kunnes Stampe tuli meitä kohden ja oli pakko käteen ottaa juoksutus piiska ja hätistää pois.
Se oli oikeasti aivan irti päästään. Kun Flemming oli ottanut Stampen kiinni ja Maria (uusi tyttö, joka tuli maanantaina Abu Dhapista mutta on Tanskalainen) alkoi viedä sitä talliin. Minä, Mie ja Flemming käveltiin perässä ja huomaan että Snitten, tallin orin häntä heilahtaa karsinasta ulos. Mielessä kävi vain: Mie, Minä ja Flemming on tässä ja Maria viemässä Stampea. KUKA OTTAA SNITTENIÄ ULOS… Huusin; ori on irti ja juostiin talliin. juoksin tallin toiselle puolelle sulkemaan oven ja takaisin talliin lanta haravan kera. Miellä siinä sitten oli kolme haravaa ja yksi juoksutus piiska kun maria vielä talliin tuli ihmettelemään meteliä. Siinä Snitten sai hiukan vauhtia takaisin karsinaan, joka kylläkin oli suuren työn takana koska oria kiinnosti Carola enemmän kuin takaisin karsinaan meno. Onneksi mitään katastrofia ei saanut aikaiseksi ja oltiin nopeita. Sydän meinasi pysähtyä. Maria oli huolimattomasti laittanut oven kiinni.
Tiistai päivä olikin kiire, Micellä oli vapaa päivä ja minä olin yksin laittamassa kolmelle ratsastajalle hevosia kuntoon sekä normaalit kävelykoneeseen laittamiset piti hoitaa. Välillä tuntui että piti oikein hölkätä tallien väliä että ehdin tehdä kaiken.
Tina on tarkka siitä että hevosen tulee olla valmis kun hän tulee mutta Mie ymmärtää jos ei olla ehditty laittamaan hevosta hänelle. Mietin vain että kyllä huomenna helpottaa kun Mice tulee takaisin niin työmäärä puolittuu, stressi ei sinäänsä kun joutuu toisella silmällä koko ajan katsomaan mitä hän tekee. Ettei mene esimerkiksi väärä hevonen bandille. (niinkin on käynyt!) Tiistai iltapäivällä ei ehditty juoksuttamaan nuoria kun meni muutenkin niin pitkään. Onneksi Maria auttoi minua saamaan tallin kuntoon.
Toinen latvialaisista miehistä tuli sanomaan minulle että olenko tietoinen ettei Mice tule enää takaisin. Minä en tuollaisesta asiasta ollut sanaakaan kuullut. Sitten vain Flemmingin jutuille, eikä hänkän myös tiennyt asiasta mitään ja lupasi soittaa Micelle. Illalla kun olin katsomassa Flemmingin pitämää valmennusta Flemming sanoi minulle että Mice tulee takaisin aamulla töihin. Kuitenkin mieltäni kaiversi. No, huomenna on uusi päivä.
Keskiviikko aamulla menin talliin normaaleita töitäni tehden ja odottelin siinä samalla Miceä. Kello kiri jo puolta päivää ja Kinda (Latvialainen mies) tuli sanomaan minulle: “Mitä sanoin! “jos oltaisiin vetoa lyöty hän olisi nyt rikas, tai no rikas ja rikas.” Marialla oli polvi tullut kipeäksi ratsastamisesta ja hän auttoi minua normaaleissa askareissa. Iltapäivällä taas juoksutettiin nuoria, HubaBuba ja Nemo satuloiden kanssa ja Stampe sekä Bamse ilman satulaa.
Nyt alkoi jo hieman järkeä löytymään siihen touhuun muilta, paitsi Stampelta, joka jälleen oli toista mieltä juoksuttamisen järkevyydestä. Eleet ja leikit oli villihevosen ja meno päätä huimaavaa, no ainakin tässä lohduttaa tieto siitä että hyvällä kilpahevosella pitää olla luonnetta. Mistäköhän on luonteensa perinyt kun emä Star Q on mahdottoman rauhallinen ja ennen kaikkea kiva käsitellä ja unelma ratsastaa.
Jenni ja Star Q
Keskiviikkona ratsastin Chubonin ja Russin. Ratsasti samaan aikaan Chubonia kun Tina ja Mie hyppäsivät isoa rataa. On se uskomattoman hienoa katsella kun ammatti ratsastaja treenaa. Siinä saa itsellekin monta eri vinkkiä. Mie tuli 135cm suhteutetun ensimmäiselle hieman lähelle ja Tina jo huusi: Stupid Mie mutta niin se vaan korjasi ja 12m päässä olevalle okserille tuli aivan mallikas hyppy. Oli pakko kysyä tallissa Mieltä: eikö sinua koskaan pelota, mutta hän totesi siihen vain: “ei, ei itseasiassa koskaan ole pelottanut”.
No niinpä niin, ja välillä itseä kauhuttaa tehtävät omissa treeneissä kun esteenkorkeus alkaa mennä yli metrin. HipHeijaa ei ainakaan itseluottamus pulaa ole. Ratsastajana Mie on kyllä aivan omaa luokkaansa. Tintti sai kengän takaisin jalkaan tänään ja tarkoittaa sitä että neiti menee ensimmäisen kerran kävelytys koneeseen. Jännitti sitten niin että maha meni sekaisin. Tintti tajusi kuitenkin idean todella nopeasti ja kun kone vaihtoi suuntaa oli Tintti ihmeissään. Se meni pakkia pitkän matkaa kunnes tajusi että voi kääntyä ja taas käveli mallikkaasti. Hieno tytsy! Siellä se käveli miljoona hevosten seassa kuin parempikin kilpahevonen. Illalla ratsastin Tintillä, jolla oli energiaa, jumppaa ja taivutuksia. Tuntui todella hyvälle. Tästä tää laihduttaminen lähtee ja treenaaminen.
Torstai aamupäivällä meille tulikin eläinlääkäreitä kaksi ja yksi assistentti. Tarkoituksena oli siruttaa ja rokottaa kaikki 33 hevosta. Näistä kaikista Winnie oli ainut, joka nousi pystyyn ja meinasin alle jäädä. Siinä me kolmeen tyttöön niitä hevosia vaihdeltiin. Otettiin loimet pois, klipattiin kohta johon siru laitettiin ja luettiin koneella onko hevosella jo siru ennestään. Kivaa. Nuorten kanssa oli hiukan painimista. Kaksi piti kiinni ja kaksi eläinlääkäriä oli suorittamassa toimenpidettä.
Iltapäivä meni hiukan pitkäksi ja aloitettiin työt vasta neljältä, joten ei ehditty nuoria juoksuttamaan. Tintti oli jälleen aamulla sekä illalla kävelemässä 50min. Toisella kerralla, kun laitoin häntä sinne, se olikin sitä mieltä että tuonne tyhmään koneeseen hän ei halua mennä, mutta pienellä komentamisella nöyränä jäi kävelemään ja minua nauratti.
Tallin suljin vasta seitsemän aikaa kun meni taas hiukan pitkäksi. Vielä Tintin ratsastus. Hän toimi tänään myös oikein hyvin. Jatkoin samanlaista jumppaa ja Maria oli minulle pitämässä tuntia. Sovittiin jos hän auttaa minua treenaamaan niin haen hänen kanssaan hänen hevosensa Ruotsista tänne. Maria hyppää 130cm–> luokkia orinsa Zattara kanssa.
AAAHHH! Perjantai ja mulla vapaa. Nukuin yhdeksään asti ja otin aamun ihan rennosti. Ajattelin lähteä Kööpenhaminaan Horzen liikkeeseen katsomaan Tintille uutta satulaa. Löysin Prestige-merkkisen estesatulan jonka päällä liikkeessä istuin. En ole sitten eläissäni istunut niin pehmeän satulan päällä. Se oli täydellinen. Aivan mahtava. Pienillä yksityiskohdillaan. Ihan mun satula.
Satula expertti tulee kahden viikon päästä käymään meillä ja tuo silloin satulan minulle sovitukseen. Jos se ei sovi Tintile sitä muutetaan hiukan. Se on mun penkki. ihan mieletön!
Liikkeestä tarttui mukaan muutama pari ratsastus-sukkia sekä kahdet hanskat. Tällaisessä työssä on pakko olla hyvät hanskat!
Viiden viikon aikana minulla on kulunut kaksi paria hanskoja. Koko päivän kun nillä touhuaa niin ei ne kestä. Hyviä hanskoja oppii arvostamaan.
Jos parhaimpana päivänä ratsastaa kymmentä eri hevosta, niin kyllä ne koetukselle joutuu. Kävin ostamassa miehelleni syntymäpäivä lahjan ja pakkohan oli korttikin maailmalta vanhemmille postittaa.
Kööpenhamina oli kaunis kaupunki. Vaikka ruuhkaa aika ajoin olikin tiellä niin ihmiset antoivat heti tilaa ja ajaminen mutkatonta. Kaikki vaan hymyilevät liikenteessä ja morjestaa jos annat tilaa. Pitäisi suomalaisten ottaa esimerkkiä. Rakennukset vanhoja ja jokainen talo näytti linnalta. Ajoin huvipuiston ohi myös, joka ei tainnut auki vielä olla. Mielettömän rauhoittava päivä. Aurinko paistoi ja kesä alkaa näyttämään ensimmäisiä merkkejään. Loskaa ei ole missän, kaikki tiet kuivia. Ihanaa! Illalla, kun tulin takaisin niin Tintille varusteet päälle ja maneesiin. Maria oli jälleen mukana. Mentiin pieniä kavaletteja ja muutamaa puomia. Nyt Tintille selvisi taas töihin paluu ja jälleen neiti näytti parhaimpia puolia pukittaen sekä nousemalla pystyyn. Muuten oikein hyvä.
Lauantai aamu alkoi normaaleilla touhuilla, Tintti meni myös kävelykoneeseen muiden mukana ja ajattelin Tinalle laittaa Zamiron klo. 8.00 kuntoon mutta karsinasta ulos tultaessa Zamiro ontui oikeaa taka jalkaa ja etujalat oli myös paksut. Soitto Tinalle ja Athene kuntoon Zamiron sijasta. Marialla on la- su vapaa, joten taas olin yksin. Hommaa oli.
Annoin matolääkkeet kaikille hevosille ja Flemming kengitti. Kaikki hevoset nuoria lukuunottamatta koska madotetaan iltapäivällä käyttäytyi hyvin. Kenenkään kanssa ei ollut ongelmia. Jopa vuotias varsa käyttäytyi kun iso hevonen.
Kun Tina oli ratsastanut Athenen, Amaretton, A-durin. Chubonin ja Vanillan menin minä ratsastaamn Quinin. Tina piti kahdelle ratsastajalle samaan aikaan valmennusta maneesissa. Päivä meni pitkäksi jälleen ja tauolle tulin vasta puoli yksi. Kahdenkymmenen minuutin päästä taas takaisin töihin. Nyt otan hetken rennosti ja sitten laittamaan ruoat ensin ja Tinalle Carolaa kuntoon…
Jatketaan illalla…
-Jenni-
8.3.2010
Eipä tapahtunut mitää sen ihmeellisempää. Aamulla irtohypytettiin Bamse,Stampe, HubaBuba ja Nemo. Yllättäjä olikin Stampe jolle hyppääminen näytti olevan itsestään selvyys. Oli erikoista nähdä kuinka kokematon 4-vuotias hyppää ja miettii miten lähestyy ja kuinka kerää jalkansa. Niistä tulee vielä hyviä.
Lämmittelin muutaman hevosen aamulla Tinalle ja ratsastin Star Q:n. Joten kiva aamu oli.
Iltapäivällä ei mitää mullistavaa. Hevosia kuntoon ja normaaleja touhuja. Illalla suunnittelin että olisin mennyt juoksuttamaan Tinttiä, kuitenkaan jostain syystä ei maneesiin valoja tullut päälle. Vein Tintin takaisin karsinaan ja aloin antamaan iltaruokia. Kun tuli Tintin vuoro saada ruokia se kuopi karsinassa ja oli erittäin levoton. Annoin ruoat mutta hän ei koskenutkaan niihin. Ja jälleen armoton kuopiminen ja hermostuneisuus kävi.
Vein ruokakärryn pois ja menin uudelleen katsomaan, niin Tintti makasi eikä ollut ruoka vieläkään maistunut. Nyt on jotain vialla ajattelin. Soitin Mialle ja kysyin mitä alan tekemään. Mia antoi hyvät ohjeet; hevonen ylös ja kävelemään. Sillä saattaa olla ähky. Otin sitten heti Tintin ulos ja kävelin ensin ympäri pihaa tunnin verran ja sitten vielä laitoin sen kävelykoneeseen puoleksi tunniksi. Ulostetta on tultava mutta sitä ei näkynyt.
Soitin Maijalle. Maija sanoi että anna paraffiiniöljyä. Hain tallista öljyä ja annoin sille sitä ja uudelleen kävelemään ulos. Vieläkään se ei ulostanut.
Siivosin karsinan, että näen jos sieltä on tavaraa tullut. Yöllä kävin vielä kaksi kertaa kävelemässä ja omat yöunet meni siinä samassa. Mutta ei harmittanut koska jos Tintti on kipeä, voin vaikka viikon valvoa se takia. Viimeisen kerran kävin kolmen aikaan yöllä tallissa ja hevonen nukkui. Öljy oli auttanut.
Aamulla, kun talliin menin, en antanut muuta kuin pienen määrän heinää, jota Tintti alkoi hyvällä ruoka halulla syömään. Laitoin sen heti heinien jälkeen kävelemään ja kävellessä näkyikin suoli toimivan jo normaalisti, mikä on erittäin hyvä asia. Taisi jokin pieni tukos olla suolistossa.
Tiistaina Tintti ei saanut kuin heinää pieniä määriä kolmessa erässä. Luojankiitos, että meni helposti ohi. Nyt tarkistetaan ruokinta ja katsotaan mitä tehdään. Maanantai illalla Tintti oli täysin normaali oma itsensä. Ei merkkiäkään yöllisestä tapahtumasta. Kiitos Maija ja Mia erittäin hyvistä neuvoista, ilman teitä minulla ei ehkä olisi ihanaa tammaani enää.
9.3.2010
Aamu meni normaaleja töitä tehden, klippasin Vanillan siinä muiden töiden välissä. Ihmeelistä kuinka hevonen voikin seistä niin paikoillaan. Askeltakaan ei ottanut kun klippasin pään ja korvat.
Muuten karsinassa ja ratsastaessa vauhtia löytyy ja tulisen pikku tamman piirteet alkaa esiintymään.
Iltapäivällä oli hieman kiire, kun 16.30 piti saada kaiken muun työn lisäksi kaikki kävelykoneesta ja bandilta valmiiksi ja vielä heinät jaettua. Menimme rakentamaan maneesiin rataa, kun Flemming pitää taas valmennusta.
Olimme hyvissä ajoin valmiita ja ajattelin klipata jonkun hevosen. Otin Redin jolla oli täysi talvikarva.
Ensimmäistä kertaa elämässää klipattavana ja sen huomion ottaen se käyttäytyi erittäin hyvin. Takajaloissa ja etujaloissa oli hieman tekemistä ja huulipuristimen jouduin laittamaan. Pään sain klipattua siinä samassa sitten.
Työparini Maria ei tänäänkään voinut yhtään joustaa, vaan lähti tasan kuudelta ja minä jäin yksin klippaamaan Rediä. Ajattelin etten voi keskenlään jättää sitä. Klippaan nyt koko hevosen, vaikka aamuun asti menisi. Ei haittaa.
Seitsemän aikaa olinkin valmis ja Red näytti aivan mielettömän hienolta. Miten voikaan klippaaminen niin paljon muuttaa hevosta. Todella kaunis. Red on ihan valtava tamma, varmaan 180cm korkea pitkä jalkainen ja hieman häslääjän vikaa löytyy. Olin yllättynyt kuinka hyvin se kuitenkin käyttäytyi.
Laitoin vielä Zamirolle lämpöpintelit takajalkoihin, koska ne ovat olleet hieman turvoksissa, mutta onneksi se ei kuitenkaan ole ontunut sunnuntain jälkeen. Syytä ontumiseen ei vieläkään tiedetä.
Kello olikin kaiken siivoamisen ja muun jälkeen puoli kahdeksan. Toisinaan sitä vaan menee myöhempään.
Olen ajatellut, että työaika on hiukan suuntaa antava. Alkamisaika on tärkeä mutta päättymisaika tälläisessä työssä ei välttämättä pidä paikkaansa. Joskus pääsen sitten hieman aiemmin.
Kävin katsomassa vielä Tinttiä joka mussutti tyytyväisenä heinää. Huomenna olisi tarkoitus ratsastaa tai juoksuttaa rennolla meiningillä. Otan rauhassa nyt sen kanssa. Haluan että on terve ja voi hyvin, treenaaminen on vain pikku asia terveyteen verrattuna. Soitin myös eläinlääkärille Suomeen joka tuntee ja tietää Tintin ja hän oli sitä mieltä ettei kannata antaa kun vasta keskiviikkona väkirehuja pienissä erissä ja tarkkailtava, mutta jos normaali niin voi lisätä taas pikkuhiljaa.
Näillä tunnelmilla taas huomiseen.
-Jenni-
10.3.2010
Olipa raskas aamu! Kun heräsin, niin koko tyttö oli niin tukossa kun tukossa voi ihminen olla. Kauhea nuha painaa. Ei kyllä moneen vuoteen ole ollut tälläistä, on aina ollut kurkku kipeä mutta onneksi tällä kertaa ei. Sitten töistä ei mitää tulisi.
Aamulla Tina aloitti Zamirolla niin, kuin tavallisesti. Laitoin sen kuntoon ja aloin laittamaan jengiä kävelemään. Mitään sen ihmeellisempää aamupäivässä ei ollut. Carolalla vasen takanen turvoksissa ja Zamirolla molemmat. Tina ratsasti kuitenkin, kun kerran ei ontunut.
Siivosin Tinan kilpailukärryn ja putsasin kaikki varusteet sieltä. Jotenkin oli niin mahtavaa huoltaa ja putsata kamoja joilla hypätään maailman cup:ia, mestarin kosketus jos niin voi sanoa. Aamulla oli kuitenkin pientä kiirettä paikka paikoin. Mutta ilman stressiä kun ottaa ni ei hätää. Tauolla oli pakko ottaa pienen kauneus unet jotta taas jaksoi mutta jotenkin uni teki nuhan vielä ankarammaksi ja olo vielä tukalampi. Pakko oli taas kahdelta jatkaa.
Helppo iltapäivä oli tulossa kun Tina ja Maria eivät olleet paikalla. Vain Mie ratsasti viisi hevosta ja olin neljältä Mien kanssa valmis.
Vein porukkaa kävelemään ja bandille, eli normaalisti taas mentiin. Ennen kuin työpäiväni loppui laitoin Carolalle ja Zamirolle takasiin lämpöpintelit jospa se hiukan laskisi turvotusta.
Zamiro lähdössä aamulenkille.
Tinalla oli valmennus tänään niinkuin aina keskiviikkoisin. Kun valmennus oli puoli seiskalta ohi menin laittamaan Tintin valmiiksi ja kohti maneesia. Otin erittäin rauhallisesti ja rentoa treeniä tänään. Jos nyt muutamia päiviä ottaisia rennosti että ähkystä toipuminen onnistuu erinomaisesti. Tänään Tintti olikin oikein hyvä, reipas ja oma ihana itsensä.
Talli kissa tuli maneesiin samaan aikaan kun ratsastin ja siitä saatiin pientä tilannetta aikaiseksi kun hyppäsi yhtäkkiä laitojen takaa..! Hetken pörhistelyn jälkeen jälleen pystyttiin keskittymään.
Taitaa Tintillä olla kova hinku hyppäämään, joka kerta kun tein pääty-ympyrän niin että tulin hetken kohden estettä hän nosti pään ylös ja kiristi vauhtia. Kuitenkin kun piti painon sisällä, niin jotenkin selkään tuntui Tintin pettymys. No katsotaan sitten ensi viikolla jos ottaisi muutamia hyppyjä. Rankka kausi tulossa ja täytyy ottaa rauhassa näin aluksi.
Nuori hevonen ja minulla ei ole mikään kiire. Terveys on se joka määrää tahdin ja tason. Ratsastuksen jälkeen vielä tein teho harjauksen ja siistin harjaa ja selvitin hännän. Tintti söi samalla heinää. Kovin innostunut se ei ollut tästä kauneus salonki leikistä, tutut voi vain kuvitella miten neiti käyttäytyi. Ja mua hymyilytti…Nyt prinsessa näyttää taas prinsessalta. Etuharja sillä on kasvant ihan mielettömästi ja saa kasvaakin. Tulipa hyvä fiilis. Sitten vielä rehut ystäville ja eikun kohti huomisia seikkailuita…
Ikävä alka olla jo teitä kaikkia. No ei kauaa mene enää.
:D
Nyt kaikki joukolla treenaamaan tuleviin koitoksiin omalla tai kaverin hevosella…
-Jenni-